Kunniakäsitykset ja väkivalta

”Mulla on pelkona, et isä näkee, mut mun isäl taas, et mitä jos muut näkee.”

Ihmisoikeusliitto on julkaissut uraauurtavan tutkimuksen ns. kunniaväkivallasta. Kunnian nimissähän sitä väkivaltaa perustellaan, vaikka kyseessä yhteisöllinen, häpeällinen tapa. Koska nimitys on vakiintunut, tässäkin blogissa on käytetty nimitystä yleensä kuitenkin etuliitteenä ns. Raportissa on käytetty lähteenä Murha kunnian varjolla -kirjan kirjoittajaa, ihmisoikeusaktiivia ja toimittajaa Rana Husseinia.

Ihmisoikeusliiton Kunniakäsitykset ja väkivalta -raportin johtopäätös on paljon puhuva:

”Selvityksen johtopäätös on, että suomalaisilla viranomaisilla ja ammattilaisilla on yleissesti ottaen riittämättömät tiedot kunniaan liittyvän väkivallan yhteisöllisistä erityispiirteistä ja siihen puuttumisesta. Viranomaisten osaaminen on vaihtelevaa, vaikka yksittäisillä viranhaltijoilla osaamista jo on. Selvityksessä painotetaan, että valtion vastuulla on kehittää kunniaan liittyvän väkivallan vastaista työtä siten, että sille altistuvia ihmisiä pystytään auttamaan nykyistä tehokkaammin.”

Kuten ihmisoikeusaktiivi ja toimittaja Rana Husseini kertoi Suomessa käydessään, niin Ison-Britannian poliisilla on aikoinaan myös huono tunnistamiskyky ns. kunniaväkivaltaa kohtaan, mutta kouluttamalla brittipoliisit ovat alkaneet löytää ns. kunniaväkivallan ominaisoireet. Husseini on ollut mukana kouluttamassa englantialaisia viranomaisia.

Raportissa todetaan, että ns. kunniaväkivalta on monimutkainen ilmiö, joka liittyy sukupuoleen, sukupuolittuneeseen valtaan, kulttuuriin käsitykseen kunniasta sekä yhteisöjen sisäisiin ja sukupolvien välisiin suhteisiin. Vaikka ns. kunnianväkivaltaa esiintyy eniten Aasian ja Afrikan yhteisöllisissä kulttuureissa, voidaan sanoa, että Suomessakin on omat vähemmistönsä, kuten vanhoillislestadiolaiset ja romanit, joiden keskuudessa esiintyy kunniaan liittyvän väkivallan piirteitä sisältävää yhteisöllisen kunnian ylläpitämiseen tähtäävää painostusta ja väkivaltaa. Ns. huono kulttuuri, kuten noitavainot, rasismi ja ns. kunniaväkivalta elävät yleensä syvimmin huonosti koulutettujen, köyhien ja syrjäytyneiden keskuudessa. Olennaista on koko suvun sivistystaso. Vaikka esimerkiksi perheen isä olisi koulutettu ja sallisi tyttärelleen tai pojalleen ”vapaamielisyyttä”, niin muu suku voi painostaa, ja yhteisöllisessä kulttuurissa suvun ja varsinkin omien vanhempien vastustaminen voi olla todella vaikeaa.

Raportissa korostetaan ettei miltään maantieteelliseltä alueelta, yhteiskunnasta tai kulttuurista tulevat eivät automaattisesti ajattele kunniasta samalla tavoin, vaan yksilöt ja perheet suhtautuvat kunniakäsityksiin monin tavoin. Mitään tietoa ns. kunniaväkivallan suhteellisesta osuudesta maahanmuuttajataustaisilla Euroopassa vs. alkuperämaassa ei ole olemassa, mutta toinen puheenaiheena ollut huono kulttuurinen tapa, naisten sukupuolielinten silpominen on tiettävästi vähentynyt Euroopassa verrattuna alkioperämaihin kampanjoiden avulla. Myös naisten sukupuolielinten silpominen tai vanha kiinalainen naisten jalkojen sitominen liittyvät ns. kunniaan ja naisten alistamiseen. Tiedot Isosta-Britanniasta kertovat hieman huolestuttavasti, että kunnia-ajattelua esiintyy kattavan brittiselvityksen mukaan myös jopa asuneiden neljännen polven maahanmuuttajien parissa. Huomattavaa on se, että kunnia-ajattelua esiintyy myös ilman, että se kärjistyisi kunniaan liittyväksi väkivallaksi. lmiötä voisi myös verrata siihen, miten helposti seksuaalisesti vapaamielinen nainen saa huoranimityksen ja miten usein (ex)vaimonsa pahoinpitelevä tai tappava suomalainen mies kutsuu häntä huoraksi. Nimittelyt eivät suoraan johda tekoihin, mutta ne ruokkivat tietynlaista ajattelua.

Raportissa todetaan, että sekä totuuteen pohjautuvat että perättömät huhut voivat turmella perheen tai tytön maineen ja johtaa kontrollin koventumiseen ja jopa fyysiseen väkivaltaan. Haastatellut kertovat, että vaikka sallitun käyttäytymisen rajat olisivat perheen sisällä väljemmät, voi ulkopuolisten yhteisön jäsenten perheeseen kohdistama paine saada perheenjäseniä käyttämään väkivaltaa perheen maineen säilymiseksi.

”Painostusta tulee perheen isään tai veljeen, koska ikävä kyllä, katsotaan, että jos

ja kun jonain päivänä tyttö seurustelisi tai harrastaisi seksiä jonkun kanssa ennen

avioliittoa, vaikka mä en tykkää käyttää tätä termiä, mutta katsotaan se henkilö

huoraksi, sen takia perhettä ei kunnioiteta. ”

Kunniaväkivalta-aiheesta raportissa haastatellut maahanmuuttajataustaiset henkilöt kuvasivat, ettei väkivaltainen käyttäytyminen johtunut useinkaan vain ns. kunnia-ajattelusta tai kulttuurista, vaan väkivaltaa harjoittavan mielenterveys- ja päihdeongelmista. Eräs haastateltu kuvasi isäänsä ”narsistiseksi ja sairaaksi ihmiseksi” ja väkivallan johtuvan sekä ”kulttuurista” että siitä, että ”isällä on päässä vikaa”. Väkivaltainen käyttäytyminen myös tunnetusti ”periytyy”. Hakatusta lapsesta tulee aikuisena paljon todennäköisemmin väkivaltainen kuin sellainen, jonka ”kasvattamiseksi” ei ole käytetty voimaa.

Raportin loppussa esitetään lukuisia toimenpiteitä mm. avioliittoon pakottaminen on kriminalisoitava erillisenä rikosnimikkeenä. Myös ulkomaille houkutteleminen pakkoavioliittoa varten on kriminalisoitava, kuten Istanbulin sopimus edellyttää. Lisäksi on arvioitava perusteellisesti mahdollisuudet avioeroprosessin helpottamiseen ja nopeuttamiseen pakkoavioliittotapauksissa ja lyhytkestoisen pakkoavioliiton mitätöintiin ilman avioeroprosessia. Avioliittoon pakottamisen määrittäminen rikokseksi näyttää olevan todella vaikeaa Suomen hallituksille.

”Ty t ä r   on sellanen, joka aina tulee kotiin koulun jälkeen laittamaan ruokaa. Et sille

opetetaan nuoresta asti tällaset kodinhoitoasiat. Ja sillä niinku sen arvo sit mitataan.

Ja sit sen lisäks, okei, se opiskelee. Ja sit ku hän on saanu tutkintopaperinsa ulos, ni

se viedään [lähtömaahan] ja tehään naimakaupat. Ja se on niinku hyvä perhe. Ja sit se

poika taas, se saa tehä mitä se haluaa, ei sille oo mitään rajotteita, koska eihän se sitä

perheen kunniaa niinku pidä.”

 Nykyinen hallitus toivoo politiikallaan äitien jäävän kotiin hoitamaan lapsia. Halituksessa istuu ainakin kaksi ministeriä, joiden mielestä  on oikein ja kohtuullista, ettei naisesta voi tulla pappia. Voi  kysyä, kuinka kaukana ns. kunniakulttuurista varsinkin nykyisen hallituksen käsitys naisen ja tyttären asemasta on?

Lisätietoja:

Raportti:

https://ihmisoikeusliitto.fi/wp-content/uploads/2016/06/Kunniak%C3%A4sitykset-ja-v%C3%A4kivalta_B5_netti-002.pdf

Nettisivusto:

https://ihmisoikeusliitto.fi/kunniaan-liittyvaa-vakivaltaa-esiintyy-myos-suomessa/