lauantai 12. marraskuuta 2016

Naisvihaa, lutkailua vai normijuttuja?



Yhdysvaltain presidentinvaalien tarinat, puheet ja tapahtumat ovat nostaneet esille kysymyksen siitä, kuinka olennaista asiassa oli naisvihamielisyys ja kuka sitä on esittänyt. Mikä ylipäätään on naisen asema ideologisista ja uskonnollisista hihhuleista kuuluisassa suuressa liittovaltiossa?

Psykopaatiksi usean psykologian tutkijan arvioima Donald Trump on avoimesti kehuskellut sitä, miten hän voi kähmiä naisia, koska on rikas ja kuuluisa. Hänen vaimonsa ovat ja ovat olleet nuoria mallityttöjä, joiden tärkein tehtävä on ollut näyttää hyvältä Donaldin vieressä ja kasvattaa lapsia. Miehet sen sijaan menevät tulevat. Menneen maailman malli siis.

Hillary Clinton puolestaan teki vahvasti työtä aikoinaan poliitikkopuolisonsa saamiseksi ensin kuvernööriksi ja sitten Valkoiseen taloon. Hän otti siis tyypillisen naisen aseman miehen takapiruna vaikka onkin korkeakoulutettu. Hillary puolusti ilmeisen holtitonta Billyään, joka hyppeli sängystä toiseen jo kuvernööriaikoinaan. Hän puolusti ja puhui puppua, kunnes Billyn on pakko tunnustaa ainakin osatotuus. Johtavissa asemissa olevat miehet ovat usein narsisteja ja heidän käsityksensä mukaan naiset ovat vapaata riistaa. Toisaalta on olemassa joukko nuorehkoja naisia, joita valta ja raha vetää puoleensa, oli mies minkälainen kusipää tahansa.

Hillary valitsi hyvin perinteisen tien, vaikka hän päätti ryhtyä ensin kuvernööriksi ja sitten pyrkiä presidentiksi. Siinä välissä hän sai vetoapua istuvalta presidentiltä päästyään ulkoministeriksi. Hän ei antanut kenkää petturimiehelleen ja ryhtynyt elämään omaa itsellistä elämää, niin kuin oikeasti emansipoitunut nainen olisi tehnyt. Hillary todennäköisesti laski, että Billyn ja osin hänen omilla avuillaan he pystyisivät luomaan niin paljon merkittäviä suhteita ja hankkimaan niin paljon rahaa, että presidentinvaalikampanja sujuisi sutjakkaasti. Hillaryn kampanjaa rahoittivat kaikki keskeiset suurteollisuuden edustajat, kuten suurimmat lääketehtaat, Big Pharman yritykset. Hillary jäi nalkkiin perinteiseen poliitikon ja naisen rooliin, ilman miestä ja korruptiivisia rahoja ei ura etenisi. Hän ei nuorempana olisi edes uskaltanut haaveilla, että olisi ryhtynyt Billyn sijaan kuvernööriksi ja sitten kohti Valkoista taloa.

Menneisyyttä katsellen Hillary todennäköisesti laski oikein. Vain pohjoismaissa on valittu naispresidenttejä ja pääministereitä, jotka eivät ole olleet jonkun merkittävän miehen vaimoja, leskiä tai tyttäriä. Nykytilanteessa Hillary laski väärin, koska petturimiestään naurettavuuteen asti puolustanut ja perinteiseen demokraattien ja republikaanien vaalirahakorruptioon sotkeutuminen teki hänestä epäluotettavan edistyksellistä politiikkaa kaipaaville naisille ja miehille. Siksi ikäpresidentti Bernie Sanders oli niin suosittu etenkin demokraatteja perinteisesti äänestävien nuorehkojen naisten keskuudessa, jotka pitivät Hillary Clintonia korruptoituneena kantturana. Joidenkin arvioiden mukaan Bernie Sanders olisi voinut voittaa Donald Trumpin presidenttikisassa, koska hän edusti muutosta.

Donald Trump yllytti kampanjassaan mustaan presidenttiin ja vakavasti otettavaan naisehdokkaaseen sekä erilaisiin vähemmistöihin kohdistuvaa loanheittoa, joka oli ilmeisen seksististä, rasistista, naisvihaista ja islamofobista. Tämä antoi hänen heikosti koulutetulle valkoisille konservatiivisille mustasta presidentistä, homoliitoista ja naispresidenttiehdokkaasta mielensä pahoittaneille avoimen valtakirjan harjoittaa rasismia, seksismiä, naisvihaa ja islamfobiaa mm. vaatimalla Hillary-huoraa vankilaan.

Trumpille törkyretoriikka ei ole henkilökohtaista, se on vain bisnestä: ”It's not personal it's just business.” Hän ei siis välttämättä edes ajattele siten kuin mitä hän puhuu ( ja on välillä vaihdellut kantojaankin), mutta kun rasismi, seksismi, naisviha ja islamofobia uppoaa valkoisen kansan ”syviin riveihin”, niin sitä käytetään bisneksen edistämiseen. Helppoa ja yksinkertaista. Ongelma on vain se, että hänen ”syvien rivien” kannattajat eivät ymmärrä retoriikan ja todellisten ajatusten välistä eroa.

Vaikka dokumentaristi, demagogi ja tietokirjailija Michael Moore on todistellut, ettei enemmistö yhdysvaltalaisista ole kovin konservatiivisia – mitä toisaalta osoittaa se, että Hillary Clinton sai selvän enemmistön äänistä presidentinvaaleissa – niin maassa on suuria konservatiivisia keskittymiä, jotka ratkaisivat, kun vaalijärjestelmän mukaan valitsijamiehet saadaan osavaltioittain. Yhdysvaltain vaalijärjestelmä estää kansan enemmistön tahdon toteutumisen vaaleissa.

Suomessa persujen konservatiivisimmat edustajat ovat avoimesti iloinneet Trumpin voittoa. Hieman epäselväksi on jäänyt se, mikä Trumpin vaalivoitossa oli hienointa: populismi, rasismi, naisviha, konservatiivinen käsitys naisen asemasta perheessä vain islamofobia, vai kaikki yhdessä? Miksi ylipäätään suomalaisten pitäisi fanittaa vieraan valtion presidenttiehdokasta tai presidenttiä? Eikö persujen mukaan pitäisi olla kiinnostunut vain suomalaisesta menosta? Soinia mukaellen, mitä vikaa on rasisteissa ja sovinisteissa?

Yhdysvaltojen kaltaisessa suuressa liittovaltiossa ykkösjohtaja valitaan pienimmän yhteisen nimittäjän mukaan eli sellainen, joka tyydyttää konservatiivisia keskittymiä syystä tai toisesta. Vaikka musta mies oli valittu maassa presidentiksi, se ei ole avannut ovea eikä murtanut lasikattoa naispresidentin tieltä – osin myös siksi, että ns. tosimiehet (ne viattomat valkoiset heterot) ovat joutuneet sietämään 8 vuotta tummahipiäistä presidenttiä, joten ei helvetissä nyt enää jatkoksi mitään akkaa.

Kuten Noam Chomsky todistaa Sielunmessu amerikkalaiselle unelmalle -dokumentissa (Requiem for the American Dream: Noam Chomsky ja amerikkalaisen unelman romahdus) Barack Obaman vaalikampanja oli tehokas mainostoimiston luomus, eikä hän saanut juuri mitään aikaiseksi presidenttikausillaan. Hän ei esimerkiksi lakkauttanut Quantanamota vaikka lupasi. Samassa dokumentissa valaistaan sitä, miten Yhdysvalloista on tullut uudelleen villi länsi, jossa käydään kaikkien ryhmien sotaa kaikkia vastaan ja yhtiövallassa tuloerot ovat räjähtäneet käsiin.

Populismi alkaa rehottaa nimenomaan yhteiskuntien ja yhteisöjen hajoamisesta. Populismi ei ole koskaan edistyksellistä, se on aina konservatiivista, taaksepäin katsovaa ja haikailevaa sekä kaikkea uutta, outoa ja erilaista vieroksuvaa, pelkäävää ja vihaavaa. Nykyisessä populismia ruokkivassa ilmapiirissä ei naisehdokkaalla ollut mahdollisuuksia Yhdysvaltain vaaleissa. Myös Euroopassa alkaa olla yhä hankalampaan naisten laajamittaisempi osallistuminen politiikan huipulle. Tai ainakin niiden naisten, jotka ajattelevat omilla aivoillaan, joita poliittisen eliitin hyvä veli -verkostot eivät ole koskaan katsonut hyvällä, eivätkä ole nostaneet merkittäviin asemiin.

Suomenkin eduskunnassa on aivan liikaa söpöjä tai muuten sopivia, tyhjäpäisiä naiskansanedustajia, jotka ovat päässeet sinne vain siksi, että ovat täyttäneet ”naiskiintiötä”. Eniten heitä on persuissa, kokoomuksessa, keskustassa ja demareissa. Järjestelmä ei tykkää ”liian” älykkäistä ja itsenäisistä naisista, sillä heitä kuvataan vaikeiksi akoiksi. Miehet sen sijaan ovat ”linjavetäjiä” ja visionäärejä esitellessään vaikka kuinka päättömiä omia tai muiden ideoita ja näkemyksiä. Politiikka ei kokonaisuudessaan vedä puoleensa kansakunnan viisaimpia ja älykkäämpiä, eikä se johdu palkkauksesta, vaan pelin politiikasta, jossa trumppailaan, pelaillaan ja pelleillään, eikä hoideta ns. yhteisiä asioita. Politiikka vetää siksi puoleensa narsisteja, psykopaatteja ja niitä, joiden ainoa toivo sosiaaliseen nousuun on jäsenkirja ja poliittinen virka jossain. Siksi ei Suomen eduskunnan mieskansanedustajistakaan ole kokonaisuudessa kovin hyvää sanottavaa, mikä kulminoituu esimerkiksi jokaviikkoisessa tosi-TV:ssä, jota kutsutaan myös eduskunnan kyselytunniksi.

Naiskansanedustajien tyhjäpäisyys ei merkitse yleensä alhaista älykkyysosamäärää, vaan sitä, että perinteiseen naisrooliin sopii se, että esittää sopivasti tyhmää, koska se on tapa manipuloida miehiä ja edistää uraa, ja että ei ota asioista kunnolla selvää asioista, koska isot pojat tekevät sen. Nämä tyhjäpäiset naiskansanedustajat ovat opetelleet tiettyjä oman puolueensa sisäpiirin hyväksymiä fraaseja ja ”totuuksia”, joihin he ehkä uskovatkin. Toisaalta, miksi vaivata päätään, koska hieman tyhmänä naiskansanedustaja pärjää paremmin. Pääsee ministeriksi ja korkeisiin virkoihin. Omilla aivolla ajatteleminen johtaa konfliktiin puoluejohdon kanssa. Siksi naisministeri lentää helpommin virastaan, kun kriisin aika koittaa. Sen kokivat niin Anneli Jätteenmäki (kesk.) kuin Arja Alho (SDP). Jos olisivat ajatelleen paremmin omilla aivoillaan, olisivat osanneet varautua selkään puukottamiseen. Mutta ehkä heistä ei olisi tullut ministereitä, jos olisivat ajatelleet itse ”liikaa”.

Suomalainen poliittinen kulttuuri on naisvihamielisempi kuin muissa pohjoismaissa, jossa naisia on ollut ns. raskaiden salkkujen haltijana, pääministereinä, talousministereinä, teollisuusministereinä....Norjassa oli aikoinaan kaikkien suurimpien puolueiden puheenjohtajina nainen; he keskustelivat tiukasti talous- ja yhteiskuntapolitiikasta vaalikeskusteluissa. Vaikka Suomessa on tapana aina muistella, miten meillä on ollut naispresidentti ja naiset ovat saaneet äänioikeuden niin aikaisin, niin kekkoslovakialainen äijäkulttuuri on vallalla politiikassa. Tätä ilmentää myös suomalaiset työmarkkinat, jotka ovat pohjoismaiden sukupuolittuneimmat naisten ja miesten töihin. Siksi ei ole varsinaisesti merkitystä todellisen tasa-arvon kannalta sillä, montako naista istuu eduskunnassa, vaan minkälaisia naisia ja miehiä siellä on. Populisti-konservatiivit ovat aina kaikenlaisen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden tiellä sukupuolesta riippumatta. Tasa-arvoa oikeasti ja rehellisesti kannattavat miespoliitikot ovat tarpeen asioiden edistämiseksi. On huolestuttavaa esimerkiksi se, kuinka paljon ulkonäköirvailua, huorittelua ja lutkittelua nuoret tytöt joutuvat nykyisin sietämään, vaikka Suomi on ”tasa-arvon mallimaa”.

Palatakseni Donald Trumpiin ja hänen vaalikampanjansa luomaan populistis-rasisti-naisvihaiseen ilmapiirin, joka heijastuu jossain määrin muuallekin maailmaan – mutta ei niin kuin persujen raiskaajatyömies Putkonen lepakoineen luulee, sillä hallitusvastuu tekee aina tehtävänsä populistipuolueille (ns. Endlösung). Jos Trump on psykopaatti, mikä on todennäköistä, hän ei pysy housuissaan. Älykkäänä psykopaattina ja patologisena valehtelijana hän osaa esittää ajoittain ihan järkevältä vaikuttavaa ihmistä, mutta viime kädessä kontrolli pettää ja tulemme näkemään erinäköisiä kähmintä, pettämis- ja seksuaalisen häirinnän episodeja – rasistisista, sovinistisista ja islamofibisista lausunnoista puhumattakaan. Se ei taasen tiedä mitään hyvää naisten aseman kannalta.

Ei olisi mikään ihme,  jos vapaamielinen ja edistyksellinen Kalifornia eroaisi oikeasti Trumpin Yhdysvalloista. Vaikka Trump joutuu kääntämään kelkkaansa ns. reaalipolitiikan osalta saadakseen republikaanien enemmistön taakseen, hänen ”it's just business”- vaalikampanjansa avasi naisvihaisen ja rasististisen Pandoran lippaan, jolloin rasismi, naisviha, sovinismi ja islamofobia on ihan jees. Siksi ei ole samantekevää minkälaista demagogista vaalikampanjaa harjoitetaan bisneksen eli vaalivoiton vuoksi. Se jättää aina jälkensä yhteiskuntaan. Ulkoministeri Soini piti Trumpin vaalikampanjaa vallan mainiona, mikä ei hämmästytä, koska kyseessä on perustrumpilaisen Suomen republikaanipuolueen puheenjohtajan lausunto. Keski-iän ylittäneenä suomalaisnaisena vaan ihmettelee sitä, milloin niitä kelloja käännettiin Suomessakin takaisin 1950-luvulle.


Ps. Trump on mahdollisesti perumassa jopa puheensa Obamacaren lakkauttamisesta.


Dok: Requiem for the American Dream
1 h 12 minto 3.11.20162 kk 19 pv 13048 katselua
(USA, 2015) Noam Chomsky, eräs aikamme älyköistä, ruotii amerikkalaisen unelman romahduksen syitä. Niitä ovat mm. demokratiaa nakertava eriarvoisuus sekä rahan ja vallan keskittyminen.

http://areena.yle.fi/1-3319316

Raiskaus ja lapsimorsiamet lainsäädännön kohteina

Intian korkein oikeus linjasi lokakuussa 2017, että seksi alaikäisen kanssa on myös avioliitossa raiskaus. Intian laki on sallinut ala...